Metsätoimijat arvioivat luontokadon pysäyttämisen oikeudenmukaisuutta

Ilmastonmuutos ja luontokato edellyttävät muutoksia metsien käytössä Suomessakin. ForTran-hankkeessa selvitettiin suomalaisten metsätoimijoiden käsityksiä metsien käytön kestävyysmurroksen oikeudenmukaisuudesta. Analyysissä erottui selkeästi kolme erilaista suhtautumistapaa luontokadon torjunnan oikeudenmukaisuuskysymyksiin.

Tutkimuksen aineisto kerättiin kahden toisiaan seuraavan kyselyn avulla. Vuonna 2024 toteutetussa ensimmäisessä kyselyssä vastaajat ideoivat uusia toimenpiteitä metsien luontokadon pysäyttämiseksi. Juuri toteutetussa kyselyn toisessa vaiheessa vastaajat arvioivat yhteiskunnan nykyisten luontokadonpysäyttämistoimien oikeudenmukaisuutta eri toimijaryhmiä kohtaan sekä valitsivat luontokadon pysäyttämisen toimenpiteitä ensimmäisen kyselyn idealistasta.

– Tutkimuksen toisessa vaiheessa esiin nousi kolme erilaista näkemystä luontokadon pysäyttämisen oikeudenmukaisuudesta ja erityisesti sen epäoikeudenmukaisuudesta, kertoo tutkimuksesta vastaava projektitutkija Tuomo Takala Itä-Suomen yliopistosta.

Vastaajia tutkimuksen toisella kierroksella oli yhteensä 56. Heistä 17 korosti nykyisten luontokadonpysäyttämistoimien epäoikeudenmukaisuutta metsäalan toimijoita ja maanomistajia kohtaan. 30 vastaajaa painotti erityisesti muiden toimijoiden, kuten tulevien sukupolvien ja luonnon kokemaa epäoikeudenmukaisuutta. Kolmas, 9 vastaajan ryhmä, taas koki nykyisten toimien olevan oikeudenmukaisia kaikkia kohtaan.

Vastaajat muodostivat monipuolisen joukon metsäalan toimijoita, kuten luonnonvara- ja ympäristöhallinnon työntekijöitä, metsä- ja ympäristöalan toimijoita, etujärjestöjen edustajia, ympäristöjärjestöjen toimijoita, metsänomistajia, taiteilijoita ja poronhoidon parissa toimivia ihmisiä.

Oikeudenmukaisuusnäkemykset vaikuttivat siihen, millaisia uusia toimenpiteitä vastaajat ehdottivat luontokadon pysäyttämiseksi. Metsäalan toimijoita painottava ryhmä suosi vapaaehtoisia ja markkinalähtöisiä keinoja, kuten erilaisia korvauksia metsänomistajille, informaation lisäämistä ja korkean jalostusarvon tuotteiden kehittämistä. Luontoa ja tulevia sukupolvia painottavat vastaajat puolestaan ottivat vapaaehtoisten keinojen rinnalle sääntelyn ja haittamaksut. Kolmas ryhmä – joka ei tunnistanut epäoikeudenmukaisuutta – puhui erityisesti koulutuksen parantamisen, informaatio-ohjauksen ja sujuvampien prosessien puolesta.

– Aineistossa on useita toimenpiteitä, kuten METSO-ohjelman resurssien huomattava kasvattaminen, valtion maiden arvokkaiden kohteiden suojeleminen ja pienvesien laajamittainen ennallistaminen, jotka saivat vahvan kannatuksen vastaajien oikeudenmukaisuusnäkemyksistä riippumatta. Tällaisten toimenpiteiden viivästyttäminen tai tekemättä jättäminen koetaan tietysti epäoikeudenmukaisena yli toimijaryhmärajojen, konkretisoi Takala.

– Tutkimustulokset haastavat pohtimaan, ketä varten kestävyysmurrosta ollaan tekemässä tai tekemättä. Pyritäänkö vastaamaan metsäalan ja metsänomistajien, tulevien sukupolvien ja luonnon vai kaikkien kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen? Toimenpidepatteristo tulee valita sen mukaan.

Osana kyselyä kartoitettiin myös vastaajien rooleja suhteessa metsiin ja selvitettiin vaikuttavatko omat metsiin liittyvä roolit ja verkostot oikeudenmukaisuuden kokemukseen.

– Vastaajien roolit ja verkostot menivät huomattavan paljon ristiin oikeudenmukaisuusnäkemysten kanssa. Esimerkiksi metsänomistajista löytyi tasapainoisesti niin metsäalan toimijoiden kuin luonnon oikeuksia painottavia vastaajia, Takala kertoo.

Parhaillaan on käynnissä tutkimusaineiston laadullisen aineiston analyysi, jonka avulla saadaan tarkempi kuva vastaajaryhmien oikeudenmukaisuusnäkemyksistä.  

Lisätietoja: Tuomo Takala, tuomo.takala@uef.fi