30 tammi Hiilinielukeskustelussa on nähtävä metsä puilta
UPM:n Sami Oksa puolustaa Vieraskynässään 23.1.2025 Suomessa vakiintunutta tapaa hakata ja hoitaa metsiä hiilinielujen näkökulmasta toimivana ratkaisuna. Oksa perustelee näkemyksensä puuston hiilinieluilla. Tekstissä kuitenkin sekoittuvat puut ja metsät. Nielukeskustelussa puustoa ja metsämaata on tarkasteltava kokonaisuutena, koska metsien hiilestä karkeasti yksi kolmasosa on sitoutunut puihin ja kaksi kolmasosaa maaperään. Kasvihuonekaasuinventaarion ennakkotietojen mukaan metsät ovat kääntyneet päästölähteeksi. Hakkuun jälkeen metsämaa toimii hiililähteenä useita vuosia ennen kuin siinä uudistuvan metsän kasvun sitoma hiilimäärä ylittää maaperän ja kasvijätteiden hajoamisesta vapautuvan hiilimäärän.
Oksa esittää, että pitkällä aikavälillä hiilinielut eivät kasva metsien käyttöä rajaamalla. Ilmastopaneelin tutkimusyhteenvedon mukaan kuitenkin pienentämällä hakkuita pysyvästi parannetaan metsiemme hiilinielua vähintään tämän vuosisadan ajan. Puutuotteilla ja -polttoaineilla voidaan korvata fossiilisia materiaaleja, mutta tästä saatava päästöjen alenema on ei riitä korvaamaan hakkuiden vaikutusta. Ilmastotoimissa kriittisin ajanjakso on seuraavat vuosikymmenet. Hakkuiden pienentäminen on yksi keino vaikuttaa metsien hiilinieluihin tällä aikajaksolla ja ostaa aikaa teknologisten hiilensidonnan ratkaisujen kehittymiseen ja teknologioiden toimeenpanoon. Toistaiseksi biologia voittaa teknologian hiilidioksidin talteenotossa.
On kiinnostavaa pohtia, onko Venäjälle jäänyt puu edelleen pystyssä tai mihin hakkuut mahdollisesti siirtyisivät Suomen niitä vähentäessä. Suomalaisten näkökulmasta tärkeä kysymys kuitenkin on, ovatko hakkuut Suomen metsäluonnon kannalta kestävällä tasolla. Vaikka hiilinielujen kasvattaminen onnistuisikin toisella puolella maapalloa, monimuotoisuus sitoutuu aina paikkaan eikä suomalaisten metsien monimuotoisuutta, sen lajeja ja luontotyyppejä, voi suojella kuin täällä.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä keskeistä on kulutuksen vähentäminen. Tästä olemme Oksan kanssa samaa mieltä. Kulutuksen vähentämisen tarve koskee myös uusiutuvia luonnonvaroja, joiden ylikulutus on kansainvälisen luontopaneelin (IPBES) tuoreen katsauksen mukaan on keskeinen luontokadon globaali ajuri. Metsien voimaperäinen hyödyntäminen on keskeisin syy metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen Suomessa, ja siksi hakkuiden vähentäminen auttaisi ponnisteluissa sekä ilmastonmuutoksen että luontokadon hillitsemiseksi.
Tosiasioiden esiintuominen ja tunnustaminen ei ole syntipukkien etsimistä. Se on edellytys rationaalisen tulevaisuuden rakentamiselle. Keskustelussa on hyvä muistaa historiallinen empatia eli kyky ymmärtää rakenteiden ja toimintatapojen merkitystä siinä historiallisessa yhteydessä, jossa ne on luotu. Kyky arvioida menneiden päätösten seurauksia faktapohjaisesti auttaa pääsemään eteenpäin rakentavasti, syyllistämättä ja syyllistymättä. Suomalaisella metsäbiotaloudella on kaikki edellytykset nousta kestävyyden edelläkävijäksi globaalisti, mutta tämä edellyttää vaikuttavia toimia luonnon monimuotoisuuden suojelussa ja hiilinielujen turvaamisessa.