Metsäsektorin kestävyysmurros edellyttää yhteispeliä 

 Metsäsektorin kestävyysmurroksen toteutuminen oikeudenmukaisesti on Suomessa merkittävä asia niin sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti kuin kulttuurillisestikin. Keskusteluilmapiiri metsien käytöstä ja suojelusta on kuitenkin polarisoitunut, ja kokonaisuuden hahmottaminen on haastavaa. Onnistunut siirtymä edellyttää entistä laajemman toimijajoukon tuomista yhteen ja yhteisen kielen luomista keskusteluun.  

– Julkisuudessa esiin pääsevät kärjistyneet näkemykset. Ratkaisun avaimen kuitenkin syntyvät moninaisuudesta, jolle haluamme luoda tilaa. Siksi lähdemme nyt tutkimaan metsäammattilaisten ja metsänomistajien näkemyksiä sosiaaliantropologian keinoin, kertoo vanhempi yliopistonlehtori Sirpa Tenhunen Jyväskylän yliopistosta. 

Tenhunen oli mukana ideoimassa ForTran-hanketta ja johtaa nyt työpakettia, joka tutkii kestävyysmurroksen vaatimia kulttuurisia muutoksia. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kehitetään ymmärrystä.

–        Metsänomistajille on tehty paljon erilaisia kyselyitä. Miten hoidat metsääsi, miksi näin? Vastaukset eivät kuitenkaan välttämättä vastaa sitä, miten ihmiset toimivat.

Tenhunen ja hänen kollegansa tutkijatohtori Jelena Salmi pyrkivät syvällisempään ymmärtämiseen antropologisin keinoin eli haastattelemalla ja havainnoimalla ihmisiä eri konteksteissa ja olemalla heidän kanssaan vuorovaikutuksessa. 

–        Meitä kiinnostaa esimerkiksi se, miten metsiä hoitamalla hoidetaan yhteyttä sukuun tai millaisia tunnekokemuksia metsä antaa. 

Tenhunen ja Salmi perehtyvät myös metsään toimijana. 

–        Ilmastonmuutos on selkeä esimerkki siitä, että metsä ja luonto ovat toimijoita itsekin ja pakottavat ihmisetkin muuttamaan toimintaansa. Haluamme ymmärtää, miten metsänomistajat tätä havainnoivat ja hyödyntävät. 

Kun ymmärrykselle on luotu pohja, työ jatkuu vuorovaikutteisilla kyselyillä ja työpajoilla, joiden avulla luodaan yhdessä polkuja kestävään tulevaisuuteen. Tätä työtä johtaa Itä-Suomen yliopiston metsäbiotalouden ennakoinnin professori Teppo Hujala. 

–        Järjestämme tulevaisuusperintöverstaita, joihin kutsumme metsää eri näkökulmista katsovia osallistujia tunnistamaan rikkaasta kulttuuriperinnöstämme ammentavia uusia tapoja muuttaa toimintaamme kestävämmäksi, kertoo Hujala. – Lisäksi kokoamme monivaiheisella Delfoi-tutkimuskyselyllä ehdotuksia kestävistä tulevaisuuspoluista ja näkemyksiä niitä vauhdittavien politiikkakeinojen oikeudenmukaisuudesta ja toteutettavuudesta. 

Tenhusen ja Salmen tutkimus luo ForTran-hankkeessa perustan metsäsektorin sosiaalisen pohjan määrittelemiselle. Eli sille, millaista metsienkäyttöä oikeudenmukainen siirtymä edellyttää ihmisten hyvinvoinnin ja toimeentulon näkökulmasta. Kestäviin liiketoimintamalleihin perehdytään tarkemmin erillisessä, Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halmeen johdolla. 

–        Resilienssiä edistävät ja uusintavat liiketoimintamallit tulevat metsäliiketoimintaan ja se tarkoittaa, että luonnon monimuotoisuutta pitää tulevaisuudessa tunnistaa metsäalalla paremmin ja suunnitella tapoja tehdä sitä mielekkäästi sekä luonnon että talouden kannalta. Silloin pitää opetella keskustelemaan kuunnellen ja pyrkien irti vastakkainasettelusta, kuvailee Halme. 

Jyväskylän yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen ekologit puolestaan määrittelevät tutkimuksessaan mikä on metsien talouskäytön ekologinen katto, eli se määrä, minkä ihminen voi käyttää metsiä vaarantamatta ekologisen kestävyyden rajoja.  

–        Laskemme kuinka paljon metsistä voi enimmillään korjata puuta talouskäyttöön siten, että metsäluonnon köyhtyminen saadaan pysäytettyä ja luonnontilan kehitys käännettyä kohti toipumista. Metsissä on tehty jo aiemmin paljon luonnonhoitotoimia, mutta todistusaineisto osoittaa selkeästi, että toimia tarvitaan merkittävästi lisää, mikäli haluamme, että metsien käyttö on ekologisesti kestävää, sanoo hankkeen johtaja Mikko Mönkkönen. 

ForTran-hankkeen kaikki osa-alueet yhdistyvät Jyväskylän yliopistossa työskentelevän tutkijatohtori Johanna Yletyisen johtamassa sosioekologisessa tutkimustyössä, jossa arvioidaan erilaisten kestävyyssiirtymään tähtäävien toimenpiteiden onnistumismahdollisuuksia ja riskejä.  

–        Suomessa ihmiset ja metsä vaikuttavat toisiinsa lukemattomilla eri tavoilla. Etsimme ratkaisuja kestävyysmurroksen toteuttamiseen ja metsäsektorin resilienssin vahvistamiseen tutkimalla metsäekosysteemien ja yhteiskunnan monimutkaista keskinäisriippuvuutta. Tavoitteenamme on reilu ja vakaa kestävyysmurros, jossa turvataan sekä metsäluonnon että ihmisten hyvinvointi, summaa Yleityinen.

Teksti: Sini Suomalainen

Kuva: Juha Laitalainen